Arto Takalampi

Arto Takalampi

Avohakkuuseen harhaanjohdettu

Kyllä minäkin niin surulliseksi tulin, kun tekevät näitä avohakkuuaukkoja metsään.

 

Tuovat sinne ensin isot koneet, ja vain ryske kuuluu, kun ikihonkaa kaatuu eikä jäljelle jää edes sitä ainoaa käenkukuntapuuta, mitä nyt sertifikaatti muutamaa puuryhmää edellyttää.

 

Sekin puuryhmä on ensimmäisessä syysmyrskyssä juurakko pystyssä, kun juuristo ei metsän suojassa ole onnistunut kasvamaan riittävän vahvaksi kuten niissä rantapetäjissä, jotka kestävät syysmyrskyt vuodesta toiseen.

 

Niin, ja sitten tulevat ne toiset isot koneet. Kuorma on niin täynnä tukkia, että lasti heiluu maaston töyssyissä puolelta toiselle, ja rapakossa melkein ui.  Ihme että edes pysyy pystyssä ja pinnalla.

 

Kun tällaiselle hirvittävälle avohakkuualueelle tulee muutaman vuoden kuluttua, aivan sydämestä ottaa. Viisimetristä kuusta ja mäntyä kasvaa niin vieri vieressä, ettei läpi meinaa nähdä. Suljetun paikan kammo uhkaa eikä siellä synkässä metsikössä meinaa yksin uskaltaa olla. Lintujen äänet kuuluvat uhkaavina ja tiedä vaikka jossain susi tai karhu vaanii.

 

Puissa vuosikasvaimet ovat pitkiä kuin raparperin varret ja oksat lykkäävät nekin pituutta samalla kun neulaset ahmivat sitä ihmiskunnan suurinta ympäristövihollista, hiiltä.

 

Joissain paikoin joutuu jo varomaan, ettei jalka osuu mustikkapensaaseen tai puolukkamättääseen. Eihän tällaista pitänyt avohakkuualueella olla, valitan minä. Minua on johdettu harhaan.

 

Jo tuon viereisen kuvan pitäisi kertoa, kuinka hirvittävältä 10 vuotta vanhat avohakkuualat näyttävät. Tällaista hakkuutapaa pitää ehdottomasti vastustaa henkeen ja vereen.

 

Meille vannottiin, kuinka hirvittävältä avohakkuualue näyttää, siellä ei kasva mitään, oksat, risut ja männynkävyt pyörivät jaloissa, kaikki eläväiset olennot ovat lähteneet ja maapohja on kuin tykistökeskityksen jäljiltä.

 

Siemen- tai suojuspuut jäävät törröttämään hirvittävinä monstereina keskellä rääsittyä maisemaa.

 

Nyt metsikön vajaan 80 vuoden kiertoajasta avohakkuuala onkin luvatun näköinen eli sikaruma vain muutaman vuoden, sen jälkeen sen peittää ensin pinta- ja varpukasvillisuus, sitten ylväänä ylöspäin nousevat taimet, pian taimikko, sitten jo metsikkö, jonka sekaan kelot sulautuvat.

 

Pintaäestyksen tai mätästyksen jäljet ovat eroosiossa tai kasvillisuuden peittämänä hyvinkin pian hävinneet.

 

Tämähän on aivan muuta kuin mitä meille luvattiin, kun siihen adressiin nimiä kerättiin.

 

Kyllä tälle harhaanjohtamiselle pitää nyt kerta kaikkiaan tulla loppu.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *