Arto Takalampi

Arto Takalampi

Lapin valittajat

Joskus jään oikeasti miettimään eri asioista valittajia, onko heidän valittamiseensa oikeasti aihetta. Sitä samaa saa tietysti epäillä tästäkin valituksesta…

 

Otan esimerkiksi Lapissa valittavat, jotka tulevat ensin pohjoiseen autolla, junalla tai lentäen majoittuen ainakin osan ajasta puhtaiden valkeiden lakanoiden ja porsliinien keskellä. Matkoihin, majoitukseen, ruokailuun ja alkoholituotteisiinkin laitetaan raha useampi sata euroa, saattaa koko mennä tonnikin rikki. Sitten alkaa se rahasta valittaminen.

 

Ensimmäinen on se, että pitäisi saada parkkeerata auto ilmaiseksi aivan mihin vain, mistä pääsee kätevästi ja suoraan autosta kairaan. Sillä ei ole merkitystä, että samalla seudulla saattaa ruskaviikoilla olla jokunen muukin auto, ja matkustajilla aivan sama tarve.

 

Kun sitten retkeilykeskuksen ystävällinen respa ilmoittaa, että pysäköinti pihassa maksaa ei-majoittuville kolme euroa VUOROKAUSI eli kolmelta vuorokaudelta kokonaiset yhdeksän (9) euroa, viikosta parisenkymppiä, mieli pahoittuu.

 

Pitäisi saada pysäköidä ilmaiseksi ja kommentti ”mehän ei tuollaista summaa makseta” kaikuu perässä, kun nämä valittajat marssivat ulos. Nainen vieressä kuiskaa, että Helsingin ydinkeskustassa tunti maksaa 12 euroa.

 

Niinpä, nämä Lapin lisät!

 

 

Valitus ei suinkaan jää siihen. Kun se auto on saatu jonnekin luvattomaan, mutta ilmaiseen parkkiin, lähdetään muotireppu tai -rinkka ja kettuhousut jalassa kairaan kuksa kupeella heiluen, eli lähimmälle tunturituvalle kahville soritettua reittiä pitkin vaellusselfieitä ottamaan.

Mönkijäreitin takana jo kairassa kahvilaansa Metsähallitukselta vuokratussa rakennuksessa pitävä yrittäjä saa kuulla alkajaisiksi kunniansa ryöstöhinnoittelusta. Kahvi maksaa 3,5 euroa, ja sen kyytipojaksi tulevasta vesilasillisestakin joutuu muutamia kymmeniä senttejä pulittamaan, mikä ei sovi lainkaan valittajien pirtaan.

 

”Helsingissä saa kyllä aina lasillisen vettä kahvin kanssa ilmaiseksi”, kuulu äänekäs vaatimus. ”Ja ruuan kanssa koko kannullisen!”

 

Yrittäjä yrittää sanoa varovasti, ettei se vesi taida hanasta tai pullosta Helsingissäkään ilmaiseksi yrittäjälle tulla ja sen hinta on leivottu kahvin tai ruuan hintaan. Mutta ei, valittaja pysyy kannassaan: ”Se on ilmaista!”

 

Niinpä. Lähteestä tai purosta kuksalla vettä ammentaen saa ilmaista vettä, mutta muualta en yhtäkkiä keksi sitä ilmaiseksi tulevan. Meilläkin vesi tulee mökillä porakaivosta lähes ilmaiseksi, mitä nyt pumppu muutaman kilowattitunnin syö sähköä. Porakaivon tekeminen maksaa jo useamman tonnin, mutta sen hintahan meneekin pääoma-, ei käyttökustannuksista, eikä sitä lasketa.

 

Yrittäjän mukaan on turha lähteä selittämään niin kevättalvella tai syksyllä, että se vesi ei tule tunturissa olevaan tunturi- tai latukahvilaan issekseen vaan se tuodaan, joka ikinen aukiolopäivä. Se tuodaan lumiaikaan moottorikelkan reellä ja syksyllä mönkijällä tunturikivikossa röykkyyttäen.

 

Ja tämä sama koskee kaikkia kahvilassa myytäviä tuotteita, joten tässä tilanteessa se Lapin lisä (joka oikeasti on kuljetuslisä) on ymmärrettävä. Mutta siinä en Lapin lisää ymmärrä, että tavallinen poronkäristys maksaa tunturikeskuksen perusravintolassa 30 euroa, eik sitä aina edes saa santsata, mikä on perussääntö numero yksi käristyksessä.

 

Tunturikahvilayrittäjän riesana ovat myös rajalliset markkinat. Vaikka tämä tekee Metsähallituksen kanssa vuokrasopimuksen 12 kuukaudesta, hänen on hankittava myyntituotot, joilla kattaa kustannukset ja saada vähän palkkaa sekä kattaa pääomakustannuksiakin, käytännössä kolmen kuukauden aikana, kahden kuukauden ajan kevättalvella ja kuukauden aikana syksyllä.

 

Nykyinen retkeilijäporukka on yrittäjän mukaan aivan erilaista kuin hänen aloittaessaan useita, useita vuosia sitten. Itsekkyys, ”minä saan tehdä mitä haluan” -periaate ja osittainen röyhkeyskin ovat vallanneet alaa.

 

Jos kahvilarakennuksen yleisellä, 24/7 auki olevalla puolella on luvallista kuivatella tulen äärellä vaatteita ja yöpyä HÄTÄTILANTEESSA, hätätilanne ymmärretään systemaattisesti väärin.

 

Se alkaa, ja salin puolelle siirrytään yöpymään heti, kun yrittäjän mönkijän pakokaasut ovat haihtuneet ja varovaisille huomautuksille luvattomasta yöpymisestä haistatellaan huomautuksen esittäjälle.

 

Että sellaisia tunturisusia nykyään.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *